Äänimaljojen matka idästä länteen

Tiibetin munkkiluostareista länsimaisiin olohuoneisiin

Itä-Aasian alueella - Kiinassa, Japanissa ja Burmassa - soi tuhansia vuosia sitten seisovia kelloja, puolikkaita onttoja pronssipalloja, joita soitettiin puukapulalla. Näistä kelloista kehittyi yli 5000 vuotta sitten mm. temppelikelloja, jotka muistuttivat nykyisiä kirkonkelloja.  Nykyisin tunnetut äänimaljat kehittyivät eri alueilla näistä seisovista kelloista ja temppelikelloista. Äänimaljojen hyödyntäminen hyvinvoinnin edistämineen on läntisessä maailmassa yleistynyt, mutta edelleen itäiseen maailmaan verrattuna uusi asia.

Äänimaljojen ja niiden esimuotojen käyttötarkoituksesta on vaihtelevia käsityksiä. Edelleenkin niitä käytetään esimerkiksi Tiibetin munkkiluostareissa uskonnollisissa seremonioissa hyvin yksityisinä henkisyyden harjoittamisen ja henkisen kasvamisen välineenä, avaamassa väyliä toisille planeetoille ja henkien luo. Ääni sallii munkkien matkustaa ilman fyysisen kehon liikuttamista. Läntiseen maailmaan äänimaljat saapuivat henkistä kasvua ja maailmanrauhaa etsineiden, matkustelevien hippien mukana, kun itä ja länsi kohtasivat 1960-luvulla Intiassa ja Nepalin vuoristossa.

Äänimaljojen hyödyntämistä on sittemmin tutkittu Euroopassa ja läntisessä maailmassa. Äänimaljahieronnaksi kutsuttua menetelmää vuodesta 1984 lähtien tutkinutta ja kehittänyttä saksalaista Peter Hessiä voidaan pitää eurooppalaisen äänimaljatyöskentelyn pioneerina. Nykyisin länsimaissa sovelletaan useita erilaisia äänimaljahoitometodeja eri kohderyhmille. Äänimaljoja voidaan käyttää mm. meditaatiossa, rentoutumisessa, univaikeuksien voittamisessa, lapsiin, nuoriin ja aikuisiin kohdistettavassa äänipedagogiikassa, neuvonta- ja terapiatyössä tai lääketieteellisissä tarkoituksissa. Äänimaljahoidoissa voidaan johtaa äänen värähtelyä keholle asetetuilla maljoilla tai kehon ulkopuolelta ääniaaltoina, millä voidaan vaikuttaa mm. aivoaaltojen värähtelytaajuuksiin. Äänimaljahoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa äänimaljojen värähtely hoitaa ihmistä kokonaisuutena - mieltä, kehoa ja ihmisen henkistä osaa.

Äänimaljojen ominaisuudet ja vaikutukset

Tiibetiläiset äänimaljat on tehty perinteisesti pronssista, jossa on kuparia noin 70 % ja loput tinaa. Nykyisiin terapiamaljoihin on tyypillisesti käytetty joko seitsemän tai kahdentoista metallin seoksia. Perinteisesti käytetyn seitsemän metallin seoksen (kulta, hopea, elohopea, kupari, rauta, tina ja lyijy) metallit edustavat ihmisen seitsemää energiakeskusta, chakraa sekä seitsemää eri taivaallisten voimien planeettaa. 

Äänimaljojen värähtelytasoon vaikuttaa niiden koko, muoto, metalliseinämien paksuus, metalliseoksen koostumus sekä ikä. Maljat eivät puhtaasti vastaa länsimaista tonaalista systeemiä, vaan jokaisessa maljassa on sekä ylä että alasäveliä. Maljojen sävelet eivät välttämättä soi samasta oktaavialasta, vaan alempia chakroja tai alakehoa hoitavina maljoina käytetään matalimpien oktaavialueen maljoja ja yläkehon hoitamiseen korkeampia. Maljoja valittaessa on hyvä ottaa huomioon maljan paino. Kehomaljat 1-2kg resonoivat alempien chakrojen kanssa, 600-800g maljat sydänchakran kanssa ja tästä kevyemmät ylempien chakrojen kanssa. Matalat äänet hoitavat kehollisesti, korkeammat äänet henkisesti.

Maljoja voidaan soittaa kahdella tavalla, lyömällä niitä kevyesti tai napakasti erilaisilla malleteilla tai hieromalla niitä joko puisella tai nahkapäällysteisellä sauvalla, jota kutsutaan pujaksi. Sama malja voi soida soittovälineestä tai soittotavasta riippuen eri äänenkorkeuksilla. Suurikokoisissa laadukkaissa äänimaljoissa soi yleensä kaksi selkeästi erottuvaa äänitasoa, matalampi pohjaääni ja korkeampi. Näiden lisäksi soivat pohjasäveliin perustuvat rikkaat yläsävelsarjat, pohjasävelestä jopa neljään oktaaviin saakka. Länsimaiseen tonaliteettiin tottuneessa korvassa äänimaljojen sointi kuulostaa erilaiselta ja mielenkiintoiselta.

Lähde & linkkejä aiempiin tutkimuksiin: Alatalo Kaisa 2020, Kokemuksia Tiibetiläisten äänimaljojen käytöstä rentoutusmenetelmänä työnohjauskontekstissa. (Kanditutkielma Kaisa Alatalo kevät 2020 korjattu (jyu.fi))