Riippumaton nautinto - Democritus, Epicurus, Arto Kivimäki, Tua Korhonen, Sampo Vesterinen

Tämän teos esittelee lukijoille Demokritoksen ja Epikuroksen, jotka kannattivat luonnonfilosofiassaan atomioppia. Tässä materialistisessa suuntauksessa kaikki oleva nähtiin seurauksena atomien välisistä suhteista ja ominaisuuksista. Demokritoksen ja Epikuroksen atomismiin liittyy kuitenkin myös velvoittava eettisyys. Arkijärjen mukaan atomistinen materialismi sekä mielihyvää ja nautintoja tavoitteleva hedonismi johtavat vain itsekkääseen asenteeseen: elän vain kerran, parasta on kahmia itselleen mahdollisimman paljon nautintoja. Demokritos ja Epikuros kuitenkin osoittivat, että materialismin ja hedonismin perusteista voi johtaa myös velvoittavan etiikan, toisin sanoen etiikan, joka ottaa toiset ihmiset huomioon.

Demokritos (n. 460-357 eaa.) ja Epikuros (341-270 eaa.) ovat molemmat merkittävyydessään Platonin ja Aristoteleen vertaisia filosofeja, joiden mittavasta kirjallisesta tuotannosta on valitettavasti säilynyt vain rippeitä. Molemmilla filosofeilla oli niin omana aikanaan kuin myös myöhemmin huomattava asema. Epikuros kehitti atomioppia uskomalla, että pysyvälle mielenrauhalle perustuva onni saavutetaan vapautumalla ennakkoluuloista ja minimoimalla kärsimys. Epikuroksen oppi onnesta korostaa ystävyyttä ja elämän pieniä nautintoja.

Sampo Vesterinen on kääntänyt Demokritoksen eettisiä fragmentteja, joita voi lukea mietelmäkirjallisuutena, mutta laajan selitysosuuden avulla lukija voi syventyä myös filosofin aatemaailmaan. Arto Kivimäki on suomentanut Epikuroksen mietelmiä. Epikuroksen kirjeen Menoikeukselle on kääntänyt antiikin filosofiaa tutkinut FT Tua Korhonen, jolla on myös päävastuu teoksen kokonaishahmotuksesta.